Joo ei tosiaankaan ole.

Angstivaroitus. Koko viikko on ollu ihan perseestä. Oon ollu melkei joka päivä hermoromahduksen partaalla ja on vaa vituttanu. No ei nyt ihan joka päivä, on ollu pari ihan kivaa koulupäivää vaik koulun jälkee oonki ollu ku perseeseen ammuttu karhu. Ja koko ton kamalan viikon mä ootin viikonloppua. Et pääsen kotii olemaan ihan rauhassa, juomaan kahvia ja kattomaan telkkaria äitin kanssa. Mut ei, ku tääl on taas jotku vitun bileet. Joten se siitä rauhallisesta viikonlopusta. Vituttaa.

No mut toivottavasti ensviikonloppu on jotain erilaista. Jonnen kanssa suunniteltiin, et ollaan ensviikonloppuna täällä, tehään hyvää ruokaa ja vietetään laatuaikaa kahestaan (ihana poikaystäväni on suunnitellut jotain romanttista <3) Tosin sillonki koeviikko painaa päälle...

Ja sit joo, myönnän, laihdutus ei jäänyt siihen viiteenkymmeneen. Se on kans yks ahdistusta aiheuttava tekijä tällä hetkellä. Lisäks vituttaa kun kaikki suunnittelee koulunretkiä mille en kuitenkaa pääse mukaan ku ei oo rahaa. Eilen oltiin kuvisryhmän kanssa Helsingissä. Koululta ei saanu eväitä, joten vitutti syyä vaa banaania ku muut vetää 8 euron aterioita. Mikäs muu vois viel vituttaa? No se koeviikko!... maanantaista lauantaihin jee!!  

Viel 5 viikkoa ja sit alkaa joululoma... Oon kyl joo loman tarpeessa. Eli viel 5 niinitie viikkoa, sitten loma ja loman jälkee äiti varmaa lopettaa kakkostyön ja voin varmaa olla viikolla jonkun verran kotonaki ku saan kyytejä <3 Kylhän ne niinitie viikot on ihan jees mut tympii olla vaan siinä yhessä samassa huoneessa koko ajan. Ois kiva jo muuttaa yhteen ja et saatas 2 huonetta käyttöö ni vois aina vaihtaa huonetta ku toisen naama alkaa kyllästyttää. Nyt täl viikol se toinen huone ois ollu ihan sikahyvä, koska molemmat oli nii tympääntyneitä koulunkäyntii ja sit purettii sitä toisiimme siinä yhessä samassa huoneessa ku ei päästy missää vaihees olemaa ihan vaa rauhassa yksin. Tässä taas tuli todistettua sitä kuinka parisuhde ei toimi jos on koko ajan yhdessä. Me oltiin koko viikko samassa huoneessa eikä juuri muuta ku tapeltu. Jos taas ois koko kämppä käytössä ni toinen vois olla toises ja toinen toises huonees ni ei tulis nii paljoa tappeluita.

Yks niistä asioista mikä mua toisissa ihmisissä ärsyttää on nimenomaan kermaperseily. Jotkut on vaan niin tottuneita siihen että on varaa tehä mitä lystää ettei ne enää edes tiedosta sitä. Ne aattelee et on ihan normaalia käydä joka vuosi ulkomailla lomailemassa ja kuvittelee et kaikki muutki tekee niin, et kaikil on varaa tehä melkein ihan mitä vaan. Jos halutaan uusia vaatteita, niin isi tietenkin maksaa. Huone on sisustettu ikeasta ostetuilla huonekaluilla, kouluun tullaan 500 metrin päästä isin ostamalla peugeot skootterilla, vanhojentanssipuvut, kevätjuhlapuvut, rippimekot ym. joka juhlissa uudet, lapsilisä menee suoraan tilille, että voi ostaa aikuisena vaikka talon ja taas kuvitellaan että se on ihan normaalia ja et kaikilla ihmisillä on asiat näin. Kaikilla ei kuitenkaan ole asiat niin. On ihmisiä jotka ei oo ikinä käyny ulkomailla, jotka saa uusia vaatteita kerran vuodessa, ei ole eikä tule ikinä olemaan varaa ostaa taloa, autoa, moottoripyörää tai edes uutta tietokonetta ilman lainaa.

Siitä oon ilonen et me ollaan Jonnen kanssa siinä suhteessa samanlaisia että kumpiki on oppinu elämää vähän vaatimattomammin. Mun mielestä on ihan hyvä, että ihminen oppii jo pienestä pitäen että kaikkea ei saa mitää haluaa ja että asioiden eteen pitää tehäki jotain. Mitä ne kermaperseet tekee sitten kun äiti ja isi ei enää maksakaa kaikkea? Lähteekö ne opintotuella kiinaan jos huvittaa? Mä oon käyny elämäni aikana 2 kertaa ulkomailla. Eka kerta oli ku mummi vei mut 9-vuotiaana viroo. Toka kerta oli ku peruttiin joulu (ei jouluruokia, ei lahjoja, ei mitään) ja lähettiin viikoks koko perhe gran canarialle. Mua korpee ihan sikana aina ku joku kysyy et "Ooks sä menos mihkää ulkomaille lomal?" tai et "Käviks sä lomal missää? Me oltii bulgarias kaks viikkoo" ihan kun se ois jotenki itsestäänselvyys et kaikil on varaa lähteä.

En nyt siis tarkota tällä sitä et "yhyy oon köyhä en pääse koskaa ulkomaille" vaan sitä että se on ihan normaalia ettei ole varaa kaikkeen. Epänormaalia kermaperseilyä on se et saa kaikkea kun on niin paljon rahaa. Sit ku mul on lapsia ni en tosiaankaan osta niille kaikkea mitä ne haluaa (tuskin mul on varaakaan ostaa) koska haluan et ne pärjää myöhemmin elämässä ihan omillaan.

Tämmönen vuodatus tällä kertaa. Alko vaan vituttaa kun ihmiset ei ymmärrä.

Joo, söin viikonlopun aikana ihan sikana. Pullaa keksii leipää popcornii lihaa pekonii ja muuta hyvää. Plus sitte sunnuntaina käytiin hesburgerissa kultamussukan kanssa. Tästä kaikesta lihosin kilon takasin. Mut en aatellut luovuttaa kun oon näin lähellä tavotetta (joka oli 50,0kg) joten laihdutus jatkuu vielä jonkun aikaa =) 

Syysloma on kyl tähänasti ollu yhtä häslinkiä. Siskontyttö tuli hoitoo kaheks yöks ja siinä on kyl kans tapaus joka herää kuudelta ja on täynnä energiaa koko päivän kunnes simahtaa ilta yheksältä. Nyt on mukavan rauhallista ku Jonneki lähti lätkimään (okei tuli heti ikävä kun se lähti). Huomen sit kaupungille ja sit alkais vanhojentanssipuku projekti joten kiirettä pitää.

Tein taas kerran jotain hetken mielijohteesta. Leikkasin hiukset. Iiiihan kaikki samanpituseks ku niskatukka. Tossa on kuva kun käveltiin Jonnen kaa sunnuntaina abcilta kotiin. Tosin tossa ne hiukset on vielä mustan harmaat ku tänää vasta värjäsin ne punaseks.

Nykynen päiväkirja, siis se ihan superhyper henk.koht. lähenee loppuaan ja alotan kohta taas uuden. Tänää sit vähän kattelin noita päiväkirjoja kun niitä nyt on kasaantunu täs ni huomasin et oon kirjottanu päiväkirjoja jo 10 vuotta. Alotin ekaluokalla kirjottamaan ja kirjotan vieläkin. 12-13-vuotiaana kirjotin kaikkein ahkerimmin mut täs parin viime vuoden aikana kirjottaminen on jääny vähä vähemmälle. Välil kyl ihan hävettää lukea mitä sitä on esimerkiks ala-asteel kirjottanu mut ihan hauska kattoo et miten mielipiteet on muuttunu.

Tälleen kirjotin kun olin 7v: 

Ja tällästä tuotosta sitten 17-vuotiaana: 

Puff ja sit uppouduin lukemaa kaikkii juttuja Jonnen ja mun seurustelun alkuajoilta. Kaikkii ihania muistoja ja oli niin pienet kinaamisen aiheetki. Tapeltii ensimmäisen kerran vasta sillon ku oltii seurusteltu 3 kuukautta. Ja sit oli kaikki juustosämpyläkriisit ja kuplamuoviriidat ym. Voispa palata takas siihen aikaa... Eikä ois koskaa ollukaa mitää luottamisongelmia tai riitaa alkoholinkäytöstä tai muutakaa. Olisin mielelläni jääny ikuisesti 15-vuotiaaks siihen samaan mopokesään.

Ja sitten nykyaikaan. Viel viikko koulua ennen syyslomaa. Jonne lupas viedä mut syyslomalla hesburgeriin jos oon laihtunu siihen mennes. Nyt näyttää aika hyvältä, puuttuu enää kilo tavotteesta! Sit ku vihdoinki painan 50kg ni en aio laihduttaa enää, vaan vähennän liikunnan parii kertaa viikossa ja rupeen syömää pikkusen vapaammin, mut en kuitenkaa epäterveellisesti. En halua laihtua enempää koska en haluu kuitenkaa olla alipainonen. Koska sit ku on liian laiha voi tulla kaiken näkösiä kylmyys, hedelmällisyys, karvotus ongelma ym. Ja mä haluan joskus lapsia, enkä haluis ikinä ottaa sitä riskiä, etten niitä sais.

Mikä on koti? o_O Joittenki mielestä koti on joku tietty talo, minkä tuntee kodikseen koska on asunut siellä niin kauan. Joilleki koti on se paikka mihin on syntyny. Joillekki se voi olla joku hikinen vuokrayksiö, joillekki kokonainen paikkakunta ja joillaki ei oo kotia ollenkaa... Missäs mun koti sit loppujen lopuks on? 

Äiti & isukki suunnittelee taas muuttavansa. Joo voi olla että muutan siinä mukana, jos tää Jonnen ja mun yhteenmuuttoprojekti ei edisty. Musta on kyllä ihan kiva muuttaa ja kokea taas jotain uutta mut tietenki haikeeta jättää talo jossa on asunu 5 vuotta. Joo no 5 vuotta ei oo kovin pitkä aika, kun miettii et jotku on asunu koko ikänsä samassa talossa. Mut mulle 5 vuotta on pitkä aika yhdessä paikassa asuttuna. Edellisissa taloissa/asunnoissa ollaan asuttu melkein aina alle 5 vuotta. Muutettii tänne ku olin ala-asteella ja oon koko murkkuiän asustellu täällä kahessa eri huoneessa. Mut loppujen lopuks pohdittuani tulin siihen tulokseen, et ei koti oo missään tietyssä asunnossa tai paikassa, vaan siellä missä on ne kaikkein rakkaimmat ihmiset. Ne ihmiset ja tavarat vaan vaihtaa paikkaa.

2 viikkoo syyslomaa ja oon lukenu jo koko psykologian kirjan läpi eikä bilsastakaa paljoo puutu. Kauheen rankka jakso olevinaa, mut jotenki on riittäny puhtia tehä koko ajan jotain ja olla aktiivinen. Jotenki ahdistun heti jos ei oo mitää tekemistä. Oltii viikonloppu ruuhijärvellä, keskellä ei mitään ja siellä iski välillä semmonen tekemisen puute. Onneks otin koulukirjoja mukaan mut sit ku olin opiskellu psykan kirjan loppuun ni tuli taas se ahdistus että mitä tekis seuraavaks. Tuntuu vaan niin turhalta olla toimettomana kun ei saa mitään aikaan.

Mopo menee kohta talviunille... Tiistaina tulee kuulemma jo lunta ja alkaa olee sen verran aamupakkasia et ei mopolla kannata hirveesti liukastella. Bussikorttia ei osteta koska se on ihan saakelin kallis ilman koulumatkatukea. Jotenka maanantaina niinitielle ja perjantaina takasin on väliaikaissuunnitelmana ennen ku muutto edistyy yhtään mihkään. Vituttaa kun pitää oottaa.

Huh huh taas yks tekemisen täytteinen päivä. Tuntuu höhlältä ku miettii et miten paljon teen päivän aikana asioita kun illalla soittelen Jonnelle ja se sanoo ettei oo tehny koko päivänä juuri mitään. Tänää oon taas heränny 15 vaille 7, päässy neljältä, käyny kaupas, opiskellu, käyny lenkillä, syöny, opiskellu, kattonu salkkarit, tehny vastalihasliikkeitä. Melkeinpä sitä samaa mitä eilen ja toissapäivänäki. Onneks koht on viikonloppu ja voi taas levähtää.

Tänää kävin robin hoodis ja tein heräteostoksia: ihanat söpöt rintsikat, oma pikku puntari tulevaan kotiin ja paussikeksejä. Puntari ei vaa oikee taida toimia ku se näyttää et painan 51kg meinaa en usko et nyt ihan niin paljoa oon viel laihtunu. Paussikeksit oli hirveen pieniä verrattuna siihen minkä kokosia luulin niitten olevan =( Sitte sain siskolta taas vaatteita pari päivää sitte: punasen pitkän paidan ja sinisen ihme paidan o_O Joo sininen ihmepaita onki tosi tarkasti kuvailtu. Kuukaus sitte sain siskolta farkut joihin en kuitenkaa mahtunu. Nyt mahdun, kiitos lenkkeilyn <3

Siinä vähän lenkkeilymaisemia. Kuten näkyy: ei katulamppuja. Ei hirveesti huvita enää salkkareitten jälkee lähtee tonne juoksee... Jotenka sain aivan loistavan idean (taas kerran) ja rupeen harrastaa sählyä! Joo tiedän tosi naisellinen laji ja pallopelit ei sovi mulle, mut siitä voi tulla kivaaki. Koin liikkatunnilla semmosen herätyksen, et hei täähän on oikeesti kivaa ku jaksaa tehäkki jotai.

Mut joo meikä menee taas ah niin ihanien opiskelujen pariin ennen ku alkaa olee pikkutyttöjen nukkumaanmenoaika.

No johan oli taas viikonloppu. Perjantai meni oikein mukavissa merkeissä näiden parissa: 

Ja lauantai aamu näiden parissa:

Mut ei se lauantai aamu nyt mikää hirvee ollu. Katottii kolmen tunnin leffa, Gladiaattori joka oli muuten ihan sikahyvä. Viideks menin riparisoluun ja siinähän se ilta sit meniki. Tänää päätettii lähtee kävelylenkille ja käveltii uuteekylää. Oli ihan kiva nähä nastolasta jotain uutta... en esimerkiks koskaa ennen ollu käyny männistön koulul. Mut joo kylhän se 12km kävely vähän jalkoja loppujen lopuks puudutti.

Tänää tympi lähtee kotii niinitieltä. Kun voisin mieluummin lähteä täältä villähteeltä kotiin niinitielle. Meijän piti muuttaa jo elokuun alussa ja nyt on jo lokakuu. Ja tätä muuttoo on suunniteltu jo viime helmikuusta. Tympii ku pitää vaa oottaa ja oottaa. Ilmat vaa kylmenee ja kiva lähtee mopolla kouluu ku lämpömittari näyttää +1. Muutenki ei ois enää tätä tapaamisongelmaa et pitäs joka viikonloppu nähä, vaa ku näkee viikot ni vois viikonloppusin tehä jotai muutaki. Mut must tuntuu et asun viel enskevääsee asti kotona. Jeejee.

Rankka kouluviikko taas edessä.... No mut, 3 viikkoo syyslomaa. :) 

Tosiaan joo tuun varmaa seuraavat 6 viikkoa viettämään pelkästään näiden parissa. Tänään alko uus jakso koulussa ja vapaa-aika tuntuu supistuneen siihen salkkareitten jälkeiseen aikaan ennen nukkumaan menoa. Joka aamu kahdeksaan kouluun ja joka päivä paitsi perjantaina istuksin siellä neljään asti. Niin perjantaina poikkeuksellisesti puoli kolmeen. Koulusta tultua opiskelua. Sitten lenkille ja syömään. Sitten taas opiskelua. Sitten salkkaritauko ja jeah kauan odotettu vapaa-aika kunnes nukahtaa. Täs jaksos on vielä psykologia ja biologia mihin haluaisin panostaa täysillä mut harmi et aika on niin rajallinen =( 

No se siitä kouluangstista. Viikonloppuna aattelin kuitenkin ottaa rennommin ja viettää kahdenkeskistä aikaa kullan kanssa ja ehkä myöskin ystävämme karhu tulee kuvioihin. Lauantaina ois viel meijän riparin ensimmäinen solu ja pitäs sinnekki eksyä.

Mitä siihen luottamuspulaan tulee mikä viime viikonloppuna tuli esiin, niin nyt on menny jo paljon paremmin. Tietenki asia tulee aina uudestaan ja uudestaan puheeks mut ei se enää ahdista nii paljoa. Toisaalta tieto lisää tuskaa ja tiedottomuus suojelee asioilta mitä ei ehkä halua kuulla, joten miks ees haluaisin tietää mitä mun selän takana tapahtuu? Ehkä just siks koska oon vaan niin helvetin utelias ja mustasukkanen ja tietoinen siitä että mulla on oikeus tietää.

Tosiaan joo tein uuden blogin, siirsin tänne vanhoja kirjotuksia mitä nyt vielä löyty googlen välimuistista. Poistin edellisen blogin, koska poikaystävä meni möläyttämään äitille että pidän blogia ja kerto vielä nimenkin. En siis hirveesti innostunut asiasta, että äiti lukisi mun blogia. Siksi tämmöinen muutos.

Viime viikonloppuna iski semmonen suuri luottamuspula. Voiko semmosen ihmisen kanssa seurustella kehen ei voi enää luottaa ollenkaa? Jos ei koskaan voi olla varma että valehteleeko se vai salaileeko se seuraavaks murhanneensa jonku tai jotain. Tää on nyt toinen kerta ku on selvinny et mulle on valehdeltu päin naamaa ja mä oon uskonu kaiken. Ja nyt taas selvis ettei asiat ookkaa niin ku oon tässä vuoden kuvitellu. Päätettiin kuitenkin vielä yrittää jatkaa tätä suhdetta, koska kumpikaan ei halua luopua näin pitkästä suhteesta ja uskotaan vielä että kaikki voidaan korjata. Suhtaudun kyllä erittäin varauksella enkä sulata minkään näköstä valehtelua enää =( 

Oon vihdoinki selvinny koeviikosta! Heräsin taas viime tingassa aamulla lukemaa historiaa ja aamulla luin just niitä asioita mitkä sitten olikin siinä kokeessa. Eli läpi tais mennä, jes. Matikan koe ei varmaa menny mut uusintaan kai sitten.

Viikonloppuna oli tarkotus lipaston seuraks siirtää sohva mut se nyt vähän jäi, kun oli kriisi. Ja tuskin sitä siirretään ollenkaan. Oon nyt vähän hakusessa tän yhteenmuuton kanssa. Ei enää nii hirveesti huvita muuttaa yhteen kun on ollu kaikenlaista ja pelottaa et kaikki kaatuuki sit yhteenmuuton jälkee ja sit ero on paljon hankalampi.

Join viikonloppuna jopa olutta. Ja olin jopa kännissä, vaik oon nyt ollu selvänä jo monta kuukautta. Eipä ollu taas mitenkään erityisen hauskaa, tuli vaan krapula ja vitutus. Oon nyt laihtunu n. 3 kiloa. Hitaasti mutta varmasti. Nyt oon pyöräilly kouluu ni ei tarvi sit illalla lähtee pimeesee lenkille.  

Tuntuu et vuorokaudes on ihan liian vähän tunteja ja et ihminen jaksaa ihan liian vähän olla hereillä siitä. Oon taas tehny kaikkee muuta ku lukenu kokeesee. Sain ruokkiksella aivan mahtavan idean ja sen idean toteuttaminen veiki koko päivän. Idea oli et siirrän lipastoa. Okei saattaa kuulostaa vähän tyhmältä, mut siirsin sitä ihan yksin. 10 kilometriä. Mopolla. Pienellä mopolla. Ja sen purkaminen ja uudelleen kasaaminen vei tämmöseltä lukiolaiselta koko päivän kun herra ammattikoululainen vaan veti sikeitä.

No mut kuitenki, kun se projekti vei niin kamalasti aikaa niin en oo ehtiny käymää lenkillä. Enää en uskalla ku on jo niin pimeetä eikä lenkkipolulla oo katulamppuja, joten tänään on varmaa jalkojen lepuutuspäivä. Sen sijaan tein vatsalihasliikkeitä et ees jotai liikuntaa tälle päivälle. Nytkää en millää ehi lukea enkun kokeesee ku mieluummin kirjotan blogia. Jännästi sitä keksii kaikkee muuta tekemistä kokeisii lukemisen sijaa...

Se on jännä ku välil kuulee semmosii huhuja et "Miia käyttää aineita se oli ihan pilvessä mikontorilla". Ja sit välillä kuulee jotai et "Miia yrittää lopettaa tupakoinnin". No toi huume juttu oli joku veljen kavereitten keskuudessa levinny perätön huhu. Sitä tupakanpolton lopettamisjuttua ihmettelin, koska en oo koskaan ees alottanu tupakointia. Jos totta puhutaa ni poltin elämäni ensimmäisen kokonaisen tupakan toissapäivänä. Se oli perseestä. Niin siis se tupakka, mut seura oli ihan jees ja tulipaha todistettua samalla naapureitten draamaa.

Aah ootan jo ihan fiiliksissä huomista ku viikonloppu alkaa. Koko viikonloppu kullan kanssa ja muutetaa varmaa lauantaina sohvaki niinitielle. No se siirtyy kyl varmaa ihan autolla eikä mopolla... Niin ja sunnuntaina katon taas oonko laihtunu viikossa yhtään. En haluu ravata koko aikaa puntarilla, koska se aiheuttaa vaa mielipahaa jos on hetkellisesti lihonu. Joten mieluummin käyn kerran viikossa ja katon oonko saanu viikossa mitää aikaa. Pohdin tossa et vaikka painaisin 48kg ni olisin silti normaalipainoinen, koska oon näin lyhyt. Joten jos joku tuttu tässä näin lukee tätä blogia niin en tosiaankaan ole sairastumassa anoreksiaan vaan laihdutan ihan normaalisti syömällä vaan terveellisesti ja liikkumalla. Ei siis mitää aterioiden väliin jättämistä, se ei mun mielestä oo ihan tervettä...